28. kesäkuuta 2016

OPISKELIJA?


Juuri kuluneen kevään aikana olen miettinyt tulevaisuuttani. Mitä teen ja miksi tulen. Olen opiskellut aiemmin valokuvauspohjalla kuva-artesaaniksi. Tämän jälkeen olen ollut töissä ruokakaupoissa, opiskelin 9 kuukautta nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajaksi, nyt olen opiskellut myös kaksi vuotta insinööriksi. Rehellisesti, en oikein tiedä mitä haluan. Olen kuitenkin melko hyvä työssäni, eihän työ ruokakaupassa ole rehellisesti kovin vaikeaa ja melko harvoin fyysistä. 

Olen alkanut nyt etsimään paikkaa, jolla voisin suorittaa merkonomin tutkinnon. Eli oppisopimus tai omaehtoista opintopaikkaa. Haluaisin saada uuden yrityksen tietysti, uuden työpaikan aloittaessani oppisopimuksella. Olen koko elämäni aikana ollut vain kahdessa yrityksessä töissä. Tuntuu, kuin olisin ihan joku luuseri. Noh, 22-vuotiaalle jo kovin mutkainen tausta. Olen kuluneen kevään aikana käynyt kuudessa työhaastettelussa. Eli touko- ja kesäkuussa. Se on melko paljon, moni ei pysty samaan.

Rehellisesti, työpaikkoja on juuri nyt erittäin vähän. En saa mistään uutta työpaikkaa. Ehkä ne ajattelee, että sillä on jo työpaikka, palkataan joku työtön. Mutta mitäs jos irtisanoisin itseni työttömäksi, enkä saisikaan muuta. Vaihtelua omaan arkeen juuri nyt haetaan. Aikuistuminen ei koskaan ollut niin hienoa, kun viistoistavuotiaana tuli kelattua. Lisäksi tuntuu, että olen jokseenkin nolona päivittäin miehelleni tilanteesta. Hän on hyvin menestyvä työssään ja saa asioita aikaan. Minä taas teen osa-aikaisena töitä 5-20 kertaa kuukaudessa. Useammin lähempänä tuota viittä kertaa kuussa. Eli ei sillä oikein nyt elä. 

Peruskoulun viimeisellä luokalla vain päätin, etten halua lukioon. Mulle riitti se yhdeksän vuotta sitä. Nyt harmittaa, olisin saattanut sillon saada erilaisia käsityksiä, mitä haluan elämässä. Rehellisesti en vieläkään tiedä, mitä haluaisin. Enkä juuri etene mihinkään, sillä paremmasta ei ole tietoa. Odotan vielä sitä omaa menestystarinan alkua..

20. kesäkuuta 2016

ENTINEN KOTINI

Muutin yksiöön ja asuin siinä, kunnes muutin mieheni kanssa yhteen hänen kaksioon. Kotini oli omasta mielestäni parhain ja ihanin, ja itselleni niin kätevä. Edullisen ensikodin sain Nuorisosäätiöltä. En rehellisesti haluaisi sanoa pahaa sanaa, mutta on sanottava, etten haluaisi tulevaisuudessa hakea asuntoja kyseiseltä säätiöltä. Asuntoni oli 33 neliötä, vaatehuone, kylppäri, pikku keittiö, olohuone+alkovi ja parveke. Se oli minulle erittäin rakas ja pyhä.


Kodissani moni asia oli hankittu ikeasta, voisin vaikka nopeasti sanoa, että lack-hyllyt, divaani, expedit-hyllyt, ruokapyötä, sänky ja matto olivat ikeasta. Tuolit ovat Askosta ja kattolampun ostin Kodin Terrasta. Sähkökelan tein 2015 kesällä uuteen uskoon, löysin kirppikseltä edullisesti. 




Kello on aivan vastaava, minkä saa hankittua esimerkiksi Stockmannilta. Hankin sen noin 40 euroa halvemmalta sevenart liikkeestä. Itse olen valkoisen fani, ja pidin hillitystä lookista asunnossani. Korostin koivua valkoisella, siitä tuli kaikista näkyvin väri huonekaluissa. Muut sisustussälät on oikeastaan kirppislöytöjä omalla kohdalla. Oma ihana äitini osti ensimmäiseen asuntooni nuo Hemtexin tyynyt ja viltit lahjaksi. 


Tuo hassu seinätarra ei kovin pitkään kerennyt olla seinällä. Melko paljon löytyi noita sisustustyynyjä. Nyt on tullut karsittua kaikki vanhimmat pois. Eikö oo ihan kiva luukku? Tyttömäinen ehkä omaan mieleen, mutta juuri kaikki, mitä oikeastaan tarvitsi. Ikean erittäin kätevä vuodesohvaksi levitettävä divaani oli kätevä hankinta. Sain paljon tavaroita talteen divaanin alle, joka oli nostettava. Myös hyllyt ja korit toivat säilytystilaa muualle, kuin vaatehuoneeseen.

Nuorisosäätiöllä asuminen oli melko vaivatonta. Asunnon hakemista varten piti hankkia todella paljon eri dokumentteja, kuten palkkakuittia, kelan papereita, asumisliite maistraatista, todistus edellisen kodin irtisanomisesta. Asiointi Nuorisosäätiön asiakkaana ja asukkaana ei ollut vaivatonta. Naapurin koira haukkui 2 viikkoa päivittäin 9h putkeen. Se oli melko rasittavaa. Nuorisosäätiö puuttui asiaan 2 viikkoa valituksestani. Myöskään muihin valituksiin ei suhtauduttu vakavasti, vaikka ongelmat selkeästi häiritsivät asumista. Joku poltti sisällä ja haju leijui asuntooni, mutta eipä sillä väliä vaikka vaatteet haisisivat pahalle.

Lisäksi ongelmia oli yhteyksissä. Vasta irtisanottuani asunnon sain yhteyden puhelimitse kerran työntekijään. Puhelinvaihde neuvoi ainoastaan etsimään oikea sähköpostiosoite nettisivuilta ja nettisivuilta sai vain sähköpostiosoitteen. Jos sieltä sai puhelinnumeron, aina kun siihen soitti, henkilö oli lomalla tai tavoittamattomissa. Melko vaikeaa hoitaa asioita, en pysty suosittelemaan. Tuntuu, ettei Nuorisosäätiö välittanut ollenkaan asiakkaistansa.

Kaikesta tästä huolimatta, mä rakastin tota kämppää! En löytänyt nyt yhtään monipuolisempia kuvia, mutta ainakin muutamat tärkeimmät saadakseen kuvan tästä ex-kodista. Muutin toukokuussa oikeastaan kokonaan ulos ja välillä tuntuu hassulta jos käy siellä päin. Nyt on taas sisustusta ja remontointia sekä uusia haasteita, niistä tulossa vielä postausta valmistuessa!

MOIKKA



Oon joskus aiemmin kirjoittanut blogia, mutta sitten elämä vei mukanaan ja ehkä aika sekä kiinostus hiipui. Nyt alan kirjoittamaan uudelleen, ehkä harkitummin kuin aiemmin. Bloggaaminen tulee olemaan harrastus, keino jakaa ajatuksia ja pieniä arjen iloja.

Näen nyt, että blogissa saatan esitellä hankintojani, kuten meikkejä ja vaatteita. Tulen luultavasti esittelemään ensimmäisen oman kodin, nykisen kodin ja muita sisutus- ja kunnostusprojekteja. Tulen luultavasti tekemään kuvakollaaseja onnellisista kesäpäivistä. Saatan tilittää mielestäni huonoista kansanedustajien päätöksistä.

Nopeasti siis sait jo käsityksen, millaisia asioita päässäni liikkuu. Olen 22-vuotias, teen keikkatöitä ja mietin mitä haluan olla isona. Olen avoliitossa, 162cm pitkä, sopivan paksu ja ihan normaali maan tallaaja.